Kaikki on rikkonaista.

Muistatko sen tunteen, kun tutustuit johonkin ihanaan ihmiseen tai näit hänet ensimmäisen kerran. Sen tunteen kun saitte tutustua toisiine ja opitte uutta toisistanne. Se saattoi tapahtua koulussa taikka kaupassa ihan sama missä mutta aina se on vain niin ihanaa. Ja sen tunteen kun olette ruvennut tuntemaan toisenne ihan läpi kotaisin ja vietätte paljon yhdessä aikaa, teette aivan kaikkea yhdessä. Tietää jo mitä toinen ajattelee ja mistä pitää. Kokeilette paljon yhdessä ja kahdestaa kuinka ihanaa se saattoi ollakkaan. Se tunne kun huolehditte ja suojelitte toisianne. Minä muistan. Mutta paremmin muistan sen kun tuli riita tai toinen ei haluakkaan sen jatkuvan näin. Ja huomaat olevasi ihan yksin surusi kanssa. Se tunteen varmasti moni muistaa kun ette ole enään missään väleissä ja näette kaupassa tai kylällä. Kun sydän vain pomppii ja pomppii rinnassa kun näkee jonkun kenen kanssa ei voi enään viettää aikaa vaikka kuinka haluaisi. Ja kun näkee hänet pitkästä aikaa, muistaa kuinka hauskaa oli yhdessä ja kaiken ihan selvästi mitä kaikkea ehti tehdä ja mitä olisi voinut vielä tehdä. Ja kun näet hänet huomaat, ettei hän ole oikeasti muuttunut yhtään vaan luulet sen vain. Ja kun kirjoitan tätä tarkoitan tällä rikkoutuneita kaverisuhteita tai poika huolia ihan mitä vain tunnetta, kun menettää jonkun tärkeän. Kun sinä juuri sinä olet lukenut tämän niin tajuat, että tämä muistuttaa sinua jostakin jonka olet menettänyt. Nyt rohkaisen sinua tekemään niin, että menet puhumaan sille jonka haluat taas elämääsi. Et menetä siinä mitään jos vaikka vaihdat hänen kanssa kuulumisia tai edes jotain. Jos hän ei halua puhua kanssasi tai palata elämääsi, hän on todella typerä, koksa on hän ennenkin sinun kanssasi viettänyt aikaa ni miksi ei nyttenkin. Ja jokainen joka tämän lukee niin harkitse edes asiaa et voi menettää mitään !